On tuo kova rypistys, siitä hatunnosto. Ja toisaalta ei se aina mene kuin elokuvassa.
Wazu kirjoitti: Tässä hyvä esimerkki taas kaikille jotka kitisee, "mutta kun niillä on se 24h punnitus, helppohan se niillä on". Ei se todellakaan niin mene että aina ollaan taas entisellään vaikka olisi tankkauskin mennyt just eikä melkein.
Tähän tuon yhden näkökulman. Nautiskelin aikoinaan (WPC 2000-2002) tuota ns pitkää punnitusta. Siinä oli vaarana kovissa pudotuksissa ja niiden jälkeisissä tankkauksissa että kisassa olikin aivan veto pois, kroppa vain korjasi painonvedon harmeja useamman tunnin jälkeen.
Itselle sopi IPF:ssä aikoinaan juuri tuo 67.5 kg painoluokka, siinä putosi viikon vedolla 4-5 kiloa letkeästi. Mutta. Kun tuli 66 kg ja sitä kun alkoi riipimään 73-74:sta viidessä päivässä niin alkoi tulla hiki, ja loppuvaiheessa ei oikein tullut sitäkään.
Olkoon tuoreimpana esimerkkinä IPF Masters Equipped MM Sundsvall 2017.
Alkuviikosta joku 73 kg, siitä kisa-aamu loppuviikosta -> 66 kg, eka puntarista pomppu +200 gr, toisesta läpi, kisan alkuun noin puolitoista tuntia. Ravintosuolaliuosta ja kaikenmaailman -läskiä- naamaan urakalla. Siinä yrjöä nieleskellessä kyykyn lämmittelyjä. No, silloin juhltiiin mestaruutta.
Yhteenveto pidän parempana lyhyttä punnitusta. Ei tule monen tunnin väliä kropalle korjata itseään vaan vedetään suoraan syvään päätyyn.
Ai miten pudotan. No Anttilan Pekun ohjeilla, toimii.
Pahoittelut ketjun sotkemisesta.